Pysäköintipäivä-kisan tarinasatoa

Saimme Pysäköintipäivä-kisaamme runsaasti mahtavia kertomuksia pysäköintiin liittyen. Kiitos kaikille tarinansa lähettäneille. Kisan pääpalkinnon eli 1 000 euron arvoisen lahjakortin onnellinen voittaja selviää Jarkko Tammisen Pysäköintipäivä Show’ssa su 4.10. klo 15.00. Show lähetetään suorana Autoklinikan Facebookista. Laita sivut seurantaan ja päivä kalenteriin!


Kisan tarinasatoa

Ystäväni vei minut pankkiin asioille. Hän pysäköi valkoisen autonsa heti oven viereen. Kun palasin autolle niin luin kävellessä papereita ja olin todella ajatuksissani. Istuin auton kyytiin ja kysyin että ”mihis sitten mentäis”? Vierestä kuului vanhan ihmisen vapisevalla ja pelokkaalla äänellä, että ”mihis meidän pitäisi mennä”? Huomasin olevani väärässä autossa ja nousin autosta pahoitellen. Vähän matkan päässä ystäväni nauraa naama punaisena autossaan. Hän oli siirtänyt autonsa toiseen pysäköintiruutuun ja oli ihmetellyt että miksi menen väärään autoon.
Kyllä se nauratti minuakin ja olen nauranut tapahtumalle usein.

Nimimerkki Aleksandra


Töihin tullessa jätin auton parkkipaikalle. Aloitan normaalin vastaanoton pitämisen kun vähän myöhemmin hammaslääkäriin on menossa mies joka on kovin hermostunut. Jututan häntä ja hän kertoo että kiireessä oli vetäissyt pakettiautolla yhden auton etuoven sisään parkkipaikalla. Kyselen millaisen auton ja kuvailun perusteella voisi olla minun. Käymme katsomassa ja siinä se on autoni etuovi sisässä. No, kiitän häntä rehellisyydestä ja vaihdamme yhteystietoja jotta saamme vakuutusasiat kuntoon. Onnellinen loppu tällä tarinalla ja miestä opetti se että kiireen keskellä kannattaa muistaa rauhallisuus vaikka se hammaslääkäri vähän jännittäisikin.

Nimimerkki Myy78


Parkkihallit ei taida olla mun juttu. Työpaikan isolla pakettiaitolla olin menossa kauppaan ja suuntasin halliin. Harmi vain, että se ei korkeudeltaan ihan kokonaan mahtunutkaan. Oviaukon ulkopuolelle jäivät antennit, kattoluukku, ilmastointilaite ja työvalot. Keräsin ne talteen, kävin kaupassa ja lähdin pois. Poistuessa kiihdytin vain sen verran, etten jäisi jumiin. Katossa oli kattoluukun kokoinen reikä. Ajoin tallille tutkimaan tilannetta tarkemmin. Vaihde vapaalle, tai niin luulin, mutta kun nostin jalan kytkimeltä auto hypähti päin tolppaa ja toisen etuvalon kotelo ja aoton etukulma meni siinä. Onneksi firmalla oli kaiken kattava vakuutus.

Nimimerkki Miten tämän selittää vakuutusyhtiölle


Stereonäkökyvyssäni on ihan silmälääkärinkin toteamia puutteita, mikä haittaa etäisyyksien arviointia. Minulla oli omalle autolleni parkkipaikka työpaikkani pihalla aivan toimistorakennuksen seinustalla. Kerran kun olin yrittämässä peruuttaa autoani pysäköimistä varten, minusta tuntui, ettei auto liikkunut lainkaan. Vaikka kuinka poljin kaasua, niin auto ei hievahtanutkaan. Niinpä otin hieman vauhtia eteenpäin ja peruutin reippaasti. Tällöin tömähti kovasti. Olin olin nimittäin yrittänyt peruutta rakennuksen seinästä sisään…

Nimimerkki Syvyysnäkökyvyssä puutteita


Olin vuosia sitten harjoittelijana eräässä paikallislehdessä. Olin jollakin jutuntekoasialla ja jätin toimituksen auton parkkiin ruokakaupan pihaan. Palasin autolle, lähdin ajamaan ja ihmettelin, että mikä ikkunassa lepattaa. Ensin mietin sakkolappua, mutta totesin, että eihän tässä maalaispitäjän ruokakaupan parkissa ollut edes kiekkopakkoa. Toimituksen pihaan ei ollut pitkä matka, joten päätin ajaa sinne asti. Pihalla huomasin, että tuulilasin pyyhkijässä oli matkan ajan lepattaneet naisten alushousut.

Se jäi mysteeriksi, miksi toimituksen auto oli saanut kalsaripostia. Oliko kyse ihailijapostista miespuoliselle kesätoimittajalle, joka autolla myös ajoi? Vai oliko kyseessä kannanotto paikallislehden linjasta? Tämä on omituisin juttu, mitä ajamalleni autolle on parkissa tapahtunut.

Nimimerkki Harjoittelijana paikallislehdessä


V.1985 muutettiin maalle ja autokoulu tuli pakolliseksi koska julkisia ei ollut. Sain kortin 25 vuotiaana kesän korvalla. Uusi kortti taskussa ajattelin, että nyt lähetään kaupunkiin soppailemaan. Lähdin pyytämään miehen siskoa kaveriksi ja hänen miehensä farmari passattia lainaksi. Sisko innostui mukaan mutta kotiäitinä 4 lasta oli otettava mukaan. Niinpä sitä köröteltiin 30 kilometrin matka kaupunkiin ja perille päästyämme ajattelin, että pysäköin hieman syrjemmälle väljään paikkaan koska pysäköinti ei ollut autokoulussa vahvuuteni. Paikka löytyi ja pysäköitiin, sammutin auton ja koko porukka ulos mutta auto ei suostunut sammumaan. Ulkona ihmettelimme, että auto vain hurisee, vaikka sammutin ja avaimet olivat kädessäni.  Voi sitä ihmettä, yhdessä siskon kanssa päiviteltiin ja mietittiin, mitä tehdä, eihän autoa voi käyntiin jättää. Niinpä pakattiin lapset auton takapenkille ja emännät eteen kun muistin, että mieheni olikin parin kilometrin päässä konepajalla työssä. Ajaa hurautettiin konepajan pihalle ja sammutin auton, avaimet kädessä marssin pajalle sisään jossa olikin menossa parinkymmenen miehen kahvitauko. Taukotuvan ovella sanoin miehelleni, että voitko tulla kattomaan kun tuo Paavon auto ei sammu. Mies sanoi, että sulla on avaimet kädessä. Minä siihen, että nii-in.. mutta se passatti vaan käy. No hän sanoi, että mennäänpä kattomaan. Asia oli niin kiinnostava, että kaikki loputkin työmiehet tuli pihalle ihmettä katsomaan. Mies sanoi minulle, että istuppa kuskin paikalle ja paina kaasu pohjaan. Takapenkillä istui neljä pientä ihmistä hyvin pelokkain silmin, minä painoin kaasua, eikä tapahtunut mitään. Mies sanoi, että no niin, passatissa jää moottorin jäähdytys hurisemaan hetkeksi kun auto on sammutettu. Työmiehille riitti lystiä asiasta pitkäksi aikaa. Eka ajoreissu jäi mieleen ja vieläkin naurattaa. Soppailureissukin lopulta onnistui.

Nimimerkki tirutaru


Eräänä kauniina päivänä minun piti työasioissa parkkeerata Helsingin Yrjönkadulle. Paikkakin löytyi, mutta ei juuri sillä hetkellä parkkikolikoita (siihen aikaan ei ollut muita maksutapoja!). Tärkeä palaveri oli juuri alkamassa ja säntäsin sitten kiireesti – parkkimaksua maksamatta – neuvottelupöytään. Palatessani autolle, pikavoittohan se siellä tuulilasissa iloisesti tervehti. No siitä sitten renkaat vinkuen ja sakkolappu vielä tuulilasissa lepattaen heti seuraavaan palaveriin toiselle puolelle kaupunkia. Sitten piti taas palata Yrjönkadulle palaveriin. Ja kas kummaa, täsmälleen sama paikka josta lähdin oli taas vapaana. No sehän oli onni onnettomuudessa, ajattelin. Jos kerran minua on jo kerran sakotettu juuri samasta paikasta, niin sittenhän ei tarvitse maksaa enää parkkimaksua. Näkeehän parkkipirkko tuulilasissa edelleen olevasta sakkolapusta, että tuota autoa on jo sakotettu. No taisi nähdä jotain muutakin, sillä palatessani jälleen autolleni, oli tuulilasiin ilmestynyt toinenkin sakkolappu, jossa luki: ”käyttää vanhaa sakkolappua”. Ei mennyt se palaveripäivä ihan niin kuin Strömsössä. Mitä tästä opimme? Parkkipirkkoa ei petetä! Ainakaan Helsingin haukansilmäpirkkoja. Vai olikohan se parkkipekka? Sakko-Sakke olin ainakin minä tuona kauniina, mutta kalliina päivänä.

Nimimerkki Sakko-Sakke


Aikaa tästä on jo 15v asuin silloin Kirkkonummella ja olin Kalliossa hammaslääkärissä. Parkkeerasin auton kadunvarteen josta oli kuitenkin reilusti matkaa lekuriin. Tullessani lääkäristä ulos lähdin tietysti väärään suuntaan ja kiertelin 2h etsien autoa. Mieheni soitti ja kyseli missä oikein viivyn ja kerroin itkukurkussa etten löydä autoa, hän rauhallisena miehenä käski seistä Kallion paloaseman luona josta ottaisi minut kyytiin. Autoa etsittiin ja kierreltiin pitkin Kalliota, mutta ei löydetty. Huomasin poliisit kadulla ja pysäytin heidät ja kerroin heille etten löydä autoani toinen poliiseista kysyi onko auto varastettu joten kerroin ei kun en muista mihin sen pysäköin poliisi tietysti mistäpäin Suomea olen ja kun kerroin että Kirkkonummelta katsoi poliisi vähän oudosti ja kerroin, että vieressä oli pankkiautomaatti josta nostin rahaa poliisi pyysi hakemaan kuitin josta näkisivät missä automaatti sijaitsee keskeisellä paikalla no sitten muistin heittäneen kuitin roskiin. Poliisit lupasivat ilmoittaa jos auto tuli vastaan, niinpä vähän ennen klo22 auto sitten löytyi tietysti väärin parkkeerattuna Josafatin vierestä kiitin ja kumarsi ystävällisiä poliiseja ja sanoin, että jos liikkuvat Espoossa kävisivät kaffella työpaikallani. Aamulla menin töihin ja kerroin kahvihuoneessa, että jos poliisit tulevat kaffeella laittakaa minun piikki. Kohta tietysti kauhistui ja kysyi herranen aika mitä sinä olet tehnyt. Kerroin että hukkasin auton siinäpä purskahti usealta kahvit sivusuun.

Nimimerkki Leelia


Olimme ystävän kanssa tuplatreffeillä kauniissa paikassa puistossa. Illan tullen tuli viileä ja sovimme treffikumppanien kanssa, että jatkamme iltaa lautapelien parissa läheisessä ravintolassa. Kumpikin seurue matkaisi sinne omilla autoillaan ja matkaa oli noin 5 minuuttia. Kyseinen paikka oli keskustassa ja sillä kertaa ei ollutkaan vinoparkkeja vapaana. En ollut koskaan ennen tehnyt taskuparkkeerausta, eikä ajokortiton kaveri siinä vieressä ollut sen kokeneempi. Ylpeys esti kertomasta herroille, että emme saa autoa parkkiin. Sen sijaan ähellimme autoa ruutuun noin 50 minuuttia ja saimme osaksemme torvensoiton jos toisenkin. Ravintolaan saavuttuamme kuulimme, että luulivat meidän tehneen oharin ja ihmettelivät mikä kesti saapumisessa paikalle. KErtoivat myös ,että joku oli kuuleman mukaan törttöillyt läheisessä mäessä parkkeerauksen kanssa ”varmaan ihan kännissä” ja sinne oli tutun tuttu soittanut poliisitkin paikalle. Kysyi, nähtiinkö sattumalta. Mitään ei myönnetty ja kiitettiin mielessä, ettei poliisit ehtineet perille ja jouduttu nolommaksi 😀 Sen jälkeen onkin tullut mentyä treffeille bussilla ja sittemmin opin jo taskuparkinkin.

Nimimerkki Jemppanen


Vuosia sitten jätin auton parkkiin ja menin pankkiin. Auton ovia en lukinnut kiireen takia…muka. Hoidin asiat pankissa ja nopsaan takas autolle. Avasin oven ja istahdin kuskin paikalle. Etuistuimella istui nainen. Katsoimme toisiamme ja kysyin miksi hän istuu autossa. Sanoin et mulla kiire, voisitko poistuu. Nainen sanoi siihen, että odottelee miestään. Kysyin et miksi hää odottelee miestä tässä autossa. Vastasi,että hää ei jaksanu mennä miehensä mukaan, joten jäi odottelee miestään. Katsoin hölmönä häntä. Sitten vilkaisin ympärilleni ja huomasin, et eihän tää ookkaan mun auto. Poistuin sanaakaan sanomatta autosta ja huomasin , että mun samanlainen auto on vieressä. Huristin pois äkisti syvää häpeää tuntien.😣

Nimimerkki Krisse


Pysäköintipäivän järjestää Autoklinikka

Autoklinikka on vahinkokorjaamo, jossa autosi korjaaminen sujuu niin helposti kuin se ylipäänsä voi sujua. Olemme vakuutusyhtiöiden toimeksiantoihin erikoistunut pelti-, kolari- eli vahinkokorjaamo. Tuulilasien korjaukset ja tuulilasien vaihdot ovat myös osaamisemme ydintä. Korjaamme kaikki merkit ja mallit ja olemme kaikkien vakuutusyhtiöiden valtuuttama korjaamokumppani. Lisätietoa Autoklinikasta löydät täältä.